Tänään ajeltiin koko ryhmä Rämä Imatralle Iinan vanhempien asuntoautolla. Ehdottomasti mukava matkustusmuoto, kun pääsee kaikki yhdes koos :) Imatralla oli kaksi agilityrataa, tuomarina Pertti Siimes. Radat olivat oikein mukavat, joskaan ei nyt aivan yksinkertaisimmasta päästä. Mutta me tykättiin! Kiara oli ihan innoissaan kun pappa (isäni) tuli katsomaan kisoja. Tosin papalta jäi eka rata näkemättä kun käänsi hetkeksi selkänsä ostaakseen kahvia, ja viuh, me oltiinkin jo maalissa!

Eka rata, ihanneaika 46 sek. Aivan loistava rata josta jäi aika voittaja-fiilis ;) Harmi vain itse tein pikkuruisen ohjausvirheen heti alussa: käänsin rintamasuunnan aavistuksen liian aikaisin enkä odottanut koiraa -> seurauksena Kiara veti himpun verran ohi kolmoshypyn eli kielto. Tuloksena siis 5 (aika oli 44,67). Sijoituttiin ykkösiksi!

Toka rata, ihanneaika 45 sek. Rata oli melkein samanlainen, ei kovinkaan kummoisia muutoksia. Meillä meni taas todella vauhdikkaasti ja hyvin, mutta kepeillä kesken kaiken Kiara teki jonkun vinkuran josta tuomari antoi vitosen!!!! Miun mielestä, kuten monen muunkin mielestä hölmö tuomio. Moni muu koira sai tehdä vaikka minkälaisia vinkuroita niin ei kyllä silloin käsi noussut, perkele. Tuloksena siis tästäkin 5 (aika oli 41,16). Sijoituttiin ykkösiksi!

Muut meidän ryhmäläiset meni myös hyvin. Ekan radan jälkeen makseissa kakkosena Mika&Jade nollatuloksella! Me medeissä ykkösenä ja Mirka&Verdi kakkosena. Tokalla radalla ei sitten enää muilla niin hyvää menestystä tullutkaan, vaikkakin ihan hyvät suoritukset olikin. Maneesin pohja oli by the way to-del-la raskas juosta, välillä oli olo kuin hidastetussa elokuvakohtauksessa :) Muita huomioita: Kiarasta huomaa, että se on alkanut ajatella itsekin radalla. Eli meno on paljon varmempaa eikä koko ajan tarvitse "kulkea vierellä" näyttämässä. Kiarasta huomaa että se itsekin puntaroi mahdollisuuksia, että mikä voisikaan olla se seuraava este. Toinen huomio: Kiara irtoaa nykyisin todella hyvin ja nimenomaan oikeissa paikoissa. Tarkoitan siis sitä, että vaikka se irtoaa esim. suorilla tms. niin se on kuitenkin koko ajan miulla kontaktissa. Eli ei mitään päätöntä ryntäilyä, vaan enemmänkin harkittua ja varmaa menoa. Itsekin huomaan että luotan koiraani radalla enemmän. Suunnittelen ohjauskuviotkin niin, että miten minulla olisi itselläni lyhyin matka mennä, enkä niin että miten pääsisin juoksemaan koko ajan Kiaran rinnalla.

Kotiin tullessa ryntäsin heti koneelle kirjoittamaan blogiin, mutta käväisin ensin Kiaran kasvattajan sivuilla. Siellä oli äärimmäisen surullista luettavaa.... Taijahan itse sairastui äskettäin vakavasti eli huolta ja murhetta on heidän "laumassa" ollut ihan riittämiin. Sairauden myötä Taija joutui luopumaan suuresta osasta koiriaan, mutta kotiin jäi ne rakkaimmat. Nyt sitten viime yönä yksi näistä rakkaimmista laitettiin ikiuneen... Holly oli vielä viikko sitten kirmaillut lenkillä iloisesti, mutta mennyt parissa päivässä todella huonoon kuntoon. Viime yönä hengitys vaikeutui niin paljon ettei mitään ollut enää tehtävissä. Lymfooma vei nopeasti huonoon kuntoon. Jos jotain hyvää yrittää asiassa nähdä, niin onneksi Holly ei kerennyt kärsiä kauan. Hollyn muistoa kunnioittaen, Eeva-Liisa.