Lauantai-aamuna klo 05.00 pakkauduimme autoon koirinemme ja lähdettiin kohti Varkautta. Matkaan lähti minä ja Kiara, sekä Ari ja Suvi Pimun ja Rolfyn kanssa. Mukana oli myös Arin ja Suvin kaveri Kalle. Meillä oli kaksi starttia per lärvi. Oli himppasen vaikea pysyä vireessä ja lämpimänä siellä pakkasessa! Autoa oli pakko käydä laittamassa vähän väliä lämpiämään ja juoksuttamassa koiria.

Eka agirata: Mitä lie muurahaisia Kiaralla oli pöksyissä, sillä vauhtia meidän tytöstä löytyi! Rata oli aivan loistava, harmittavasti tuli silti kymppi kahdesta kiellosta kepeiltä. Kepeille lähestyminen oli ahdas ja Kiara veti kaksi kertaa ohi. Olisi pitänyt tajuta alkaa karjua niitä keppejä jo ennen keppejä edeltävää hyppyä, niin se olisi hyvinkin voinut ne itse hakea. Tyhmä ohjaaja ei tajunnut. Hurjasta vauhdista huolimatta ihanneaika ylittyi 0,21 sek, eli Risse Koposen ihanneajat oli tosi tiukkoja.

Toinen agirata: no joo. Mitäpä siitä kertoisi...? Kiara äkkäsi lähdössä kentän laidalla jotain äärimmäisen pelottavaa. Ilmeisesti se kauhunpaikka oli pyörätuolissa istuva mummeli. Lähdöstä ei meinannut tulla yhtään mitään, kun meidän urhea neiti peloton karjui pyörätuolimummolle että "mene sinä siitä muualle" tukevassa etukumarassa ja kovalla äänellä. Ja joka hemmetin välissä piti kääntyä katsomaan sinne radan laidalle ja varmuuden vuoksi vähän murista ja haukkua. Keppejä pujotellessa piti joka ikisen kepin jälkeen kurkata vieläkö se samperin mummo istua töröttää siellä. Ja voi että meillä oli kivaa!!! (Huomaa sarkasmi.) Aika jännää kyllä sinänsä, että Kiara reagoi niin voimakkaasti, sillä yleensä meidän neiti ei näe eikä kuule kun saa suorittaa rataa. Outoa.

Ykkösluokkien jälkeen lähdettiin ABC:lle lämmittelemään ja syömään. Tutustuttiin myös paikallisiin lemmikkieläinliikkeisiin! Sitten ajettiin auto parkkiin ja käytiin kävelemässä sellasessa pienessä metikössä joen rannalla. Sieltä meni silta pikku saareen. Me muut mentiin saareen ja Kiara jäi nuuskuttelemaan hajujen perään. Sitten jossain vaiheessa aloin huudella neitiä ja siellähän se hädissään juoksenteli toisella puolella. Paniikki iski: ei kai se meinaa juosta tänne tuon ohuen jääpeitteen yli?!? Kyllä, juoksihan se. Onneksi ei käynyt mitään. Sitten vietettiin vielä jokunen tunti ennenkuin kolmosluokat alkoi. Ari ja Rolfy sai toiselta radalta nollan, mutta jäivät harmittavasti neljänneksi. No tämä tosin tarkoitti sitä, että päästiin lähtemään noin kaksi tuntia aikaisemmin, kun ei tarvinnut jäädä palkintojen jakoon. Kotona oltiin sitten myöhään illalla. Kotimatkalla pysädyttiin Ristiinan Nesteellä kun Kiaralla oli pissahätä. Melkeimpä heti sen jälkeen koko loppumatkan ajan Kiara läähätti ja vinkui surkeasti. Syy selvisi heti kun pysähdyttiin meidän talon eteen. Mahtava kasa ripulia auton viereen. Taisi hevosenkakka kiertää vähän mahassa. Siellä pakkasessa sitten päkisteltiin vielä parit ripulit ja viimosen ripulin aikana alkoi myös oksentaa... Oksu näytti ihan sulamattomalta hevosenkakalta. No sitten seuraava päivä meni Kiaralla viiliä ja piimää syöden, ja nyt maha on jo kunnossa.