Tänään ajeltiin Villen kanssa kahdestaan illalla töiden jälkeen Ristiinaan Karin luolille, kun ketään muita ei saatu mukaan. Mehän ollaan edellisen kerran käyty kettua moikkaamassa vuosi sitten syksyllä. Kiara kyllä muisti heti, että mikä paikka oli kyseessä! Ensin se sai tarkastaa tyhjän luolan. Tämä jännitti, koska se oli viime syksynä se meidän kompastuskivi. Kiara piti taas meteliä, eikä meinannut muistaa että kyllä siitä ahdingosta läpi pääsee. Lopulta meni ahdingosta ja alkoi käydä luolastoa läpi... HILJAA!!! Jes! Karin kanssa olimme oikein tyytyväisiä Kiaran työskentelyyn ja otimmekin sen pois melko nopeasti että jäi oikea suoritus alle. Sitten kehut ja autoon. Sitten laitettiin kettu luolaan. Otin Kiaran ensin pihalle kävelemään ja odottelemaan. Viime syksynä pihalla odottelukin oli yhtä kiljumista ja kiskomista. Niin se oli nytkin aluksi, mutta sain Kiaran rauhoittumaan ja istumaan paikallaan hihna löysällä. Oikein hyvää editystä sanon minä. Toki se pientä intovikinää piti silti, mutta ei mitään kiljuntaa, ei lähellekään. Sitten kun neiti oli rauhoittunut, kiivettiin tallin ylisille. Eipä tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun Kiara sujahti ahdingosta läpi kuin rasvattu salama :) Työskentely oli erinomaista, painosti ketun nopeasti päätepesälle. Otettiin tyttö taas melko nopeasti pois, koska työskentely riistan kanssa oli niin hyvää. Kari sanoi että jos yhden kerran käydään jossain vaiheessa tyhjää luolaa vielä katsomassa, tai sitten suoraan kokeisiin. Maaliskuussa on kokeita Ruotsinpyhtäällä ja toukokuussa Ristiinassa. Tavoitteena käyttövalion arvo kevään kuluessa.
Tässä hyvä linkki Mäyräkoiraliiton sivuille, jossa kerrotaan LUT-kokeesta:
Kommentit