Tänään oltiin lenkillä ja oli tarkoitus juuri alkaa vähän tokoilla, niin johan siellä puskissa vilisti joku hemmetin rusakko!  No eihän siitä tokoilusta tullut yhtään mittään kun tämä meidän neiti Metsästäjä olisi halunnut kimeästi haukkuen rynnätä elukan perään. Jatkettiin siis lenkkiä, joka tosin oli aluksi vaikeaa kun Kiara edelleen haikaili pupun perään. Kotiin mentiin keskustan kautta. Mie käväisin ex-tempore ostoskeskuksessa kangaskaupassa ja Kiara jäi Villen kanssa odottelemaan ulkopuolelle. No siinä vastapäätä on lemmikkieläinkauppa ja sieltähän oli sitten myyjä tullut Kiaralle lirkuttelemaan sekä nameja tarjoilemaan. Samaan aikaa toinen myyjä esitteli jollekin lemmikkipupua ja TIETYSTI tämä meidän neiti Metsästäjä näki ihanan paistin. Ja alkoi hurja viu viu ja väy väy-huuto, sillä Kiaran ah, niin ihanalla korkealla korvia hivelevällä nuotilla.... Mie kuulin äänen kangaskauppaan asti ja olin ihan nolona. Todellakaan en käynyt myyjälle selittelemään että "meidän murrehan se siellä vienolla äänellä vain metelöi" vaan poistuin hiljaa ja nopeasti takavasemmalle... Ja äkkiä ulos ja kotiin :) Kotona sitten Kiara sohvalla istuen kaksi kertaa ulvoi surumielisesti, ilmeisesti niiden ihanien pupu-paistien perään...!

Mitäs muuta... Lisäilin tonne kisakalenteriin kesän ykkösmenot, kun Ari ja Suvi muistutti: Santalahden Suhinat (Kotka), Stadi Games (Helsinki) ja Agirotu (Ylöjärvi). Kisakalenteria katsellessa herää pari kysymystä: A) missä vaiheessa me keretään tehdä yhtään mitään muuta kuin agilitata ja B) missä vaiheessakohan mie ajattelin että Kiara pyöräyttää ne mahdolliset pennut?!? Siinäpä kysymyksiä kerrakseen, ainakin tälle illalle ;)