Eilen käytiin päivällä Helin, Katriinan, Mangon ja Amoksen kanssa lenkillä. Lenkki meni oikein mukavasti, Kiara ja Mango pitkästä aikaa juoksentelivat pihalla kun Amos The Kiljukaula oli sisällä. Lenkin jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä. Yövyttiin Sokos Hotel Presidentissä. Kiara oli ensimmäistä kertaa isossa hotellissa ja käyttäytyi oikein esimerkillisesti. Hotelliin oli majoittunut eri maista Kendon harrastajia, siellä oli kai jotkut EM/MM-kisat tms. Eli kansainvälinen meininki! Kiara sai paljon huomiota rauhallisella ja iloisella olemuksellaan, monin eri kielin sai kuulla iloisia huudahduksia kun näkivät neidin :) Malttoi myös olla nätisti kun kävimme syömässä. Nojatuolin selkänojalla oli kiva istua ja katsella iltavilinää Helsingin keskustassa!

Tänään oli sitten aikainen herätys ja suunnistus kohti Purina Areenaa. Ville vei meidät sinne ja itse lähti Talin keilahallille katsomaan junnujen EM-kisoja. Kisapaikalla kuului jotenkin tutunkuuloinen laulanta ja sieltähän löytyi Aino, Kiaran laulava sukulaissielu! Kyllä siinä korvissa soi itse kullakin kun tyttöduetto alkoi kauniin yhteislaulun korkealta ja kovaa!!!

Tuomarina oli Minna Räsänen, starttijärjestyksenä ensin hyppyrata ja vasta sitten agirata. Eli huono järjestys meidän kannalta. Ekalla radalla meillä menee yleensä aina hyvin, koska siihen aina lataa aika paljon itsestään. Toka rata sitten on yleensä hengettömämpi. Nyt oli se tilanne, että hyppyradalta nolla oli jo plakkarissa eli tokalla radalla pitäisi onnistua. Päätin siis, että en psyykkaa itseäni ihan täysillä ekaan rataan, vaan otan sen enemmänkin lämmittelyn kannalta. Rata oli ihan mukava ja hyvin etenevä. Ei mitään erityisiä vaaranpaikkoja meille. Suoritettiin rata tasaisen varmasti, tosin miusta tuntui ettei miun jalat liikkuneet mihinkään. Kyllä ne taisi kuitenkin vähän liikkua, sillä otettiin nolla ajalla  -4,40! Sijoituttiin tosin vasta kuudenneksi, siellä oli aikamoista sekunnin sadasosapeliä! Voittajaksi selviytyi ihana Aino ja Ville, kyllä sen parin menoa oli mukava katsella!

Sitten käytiin maneesin viereisessä puistossa kävelemässä ja heittämässä palloa. Ja sitten istuttiin, istuttiin, istuttiin ja istuttiin. Pari tuntia luppoaikaa. Siinä välissä olisi Kiaran ollut hyvä vetäistä unet, mutta eihän se malttanut mitään siellä maneesin melussa nukkua. Ja kaikenlisäksi siellä oli aivan hemmetin kylmä! Päätin, että nämä oli viimeiset kisat ilman autoa parkissa odottamassa. Koiran on hyvä päästä välillä lepäämään kunnolla, varsinkin jos on pitkä päivä.

Agirataan tutustuessa kyllä alkoi mahassa pyöriä perhosia ja oksennuskin... Rata oli aika vaikea, tosi pahoja ansoja pitkin matkaa. Kehon käytön kanssa saisi olla tosi tarkkana ja ottaa ehdottomasti huomioon magneetti-teoria, sillä siellä piti juosta monta kertaa kontaktien välistä... Huh, huh! Vihdoin meidän vuoro koitti. Jätin Kiaran ekan hypyn taakse ja kävelin ottamaan oman paikan. Kutsuin Kiaraa. Ja mitä tekee neiti. Istuu vaan ja katsoo minua, haistelee vähän maata ja lähtee erittäin laiskasti liikkeelle... Tässä vaiheessa alkoi jo paniikki iskeä, nytkö se lepohetken puuttuminen sitten kostautuu??? Toka hyppy vielä otettiin tosi laiskaan malliin, mutta sitten löytyi taas virtaa ja loppurata suoritettiin jälleen kerran: vauhdikkaasti ja varmasti. Koitin ottaa kaikki ansat tosi tarkkaan eikä niissä ollut mitään ongelmaa! Eli saatiin se vika aginolla ajalla -4,26!!!! ELI KAKKOSLUOKKA: HERE WE COME!!! Kylläpä olen tyytyväinen meihin. Siis todellakin tyytyväinen. On niin hieno tunne, kun radan ulkopuolella koira härrää ja tekee vaikka mitä, mutta sitten kun mennään radalle ja jätän sen lähtöön, tiedän että siihen voi luottaa satavarmasti. Kiara ei hötkyile turhia, tekee vain just sitä mitä mie sille näytän. Omaa syytänihän kaikki mokat on, Kiara kyllä osaa. Kiitokset kuuluu tästä meidän saavutukesta ehdottomasti ihanalle koutsille Suville, joka jaksaa uskoa meidän mahiksiin agilityn saralla ja ruoskii meitä eteenpäin terrierin voimalla (vaikka ei itse terrieriä omistakaan!!!). Eli KIITOS SUVI :)

Nyt sitten vain treenit jatkuu. Vauhtia haluan saada meille lisää ja eri keppikulmia pitää treenailla lisää. Turhia kaarroksia pois, räjähtäviä lähtöjä. Puomilta saisi helposti nipistettyä lisää sadasosia. Että tällästä. Huoh. Nyt kelpaa lähteä tyytyväisenä yöunille, huomenaamulla onkin sitten herätys jo seitsemän kieppeillä ja lähtö minnekäs muualle kuin agiharkkoihin ;)

1398143.jpg