Tänään käytiin Villen ja Kiaran kanssa Kotkassa kisaamassa! Voi vitsit että olin kovasti jo odottanut että päästään Kiaran kanssa kisaradoille pitkän tauon jälkeen :) Odotuksen oli suuret, tavoitteena kaksi nollaa. Suvikin lähetti aamuseitsemältä tsemppausviestin ja muistutti nousu-nolliin tähtäämisestä ;)

Tuomarina oli Kari Jalonen. Ekalle radalle lähdettiin luottavaisin mielin, tosin miuta jännitti aivan hemmetin paljon! Kiara kävi tosi kovin kierroksilla ennen lähtöä ja pelkäsin että se tekee jotain ylimääräisiä kuvioita, kun ei olla pitkään aikaan radalla oltu. Turha oli pelätä. Sen jälkeen kun istutin Kiaran lähtöön, se oli aivan uskomattoman upeassa kontaktissa koko radan. Täydellistä menoa. Varmaa, rauhallista, mutta nopeaa menoa. Meinasi ihan itku tulla kurkkuun, kun se vaan meni niin täydellisen hyvin. Mikään kohta ei tuntunut vaikealta, kepeillekään ei tarvinnut pikkunaista ohjata kun sanallisesti. No kaikki varmaan jo arvaavat että NOLLAHAN SIELTÄ TULI!!! Ihanneaikakin alittui -7,38.

Toka agirata olikin huomattavasti kinkkisempi, paljon vaikeita ansakohtia. Koira piti olla hallussa heti ekasta hypystä lähtien, muuten ei ollut mitään mahdollisuuksia suorittaa rataa. Ennen rataantutustumista olin vähän epävarma kun katsoin minejä, mutta tutustumisen jälkeen totesin että kyllähän me tää klaarataan ihan hyvin. Luotto koiraan on kova. Radalle lähdettiin silti perhoset vatsassa: onko tässä nyt sen viimeisen nousunollan paikka? Mutta jotain tosi outoa tapahtui. Kiara kompuroi pahasti ekalla hypyllä ja meni ihan mukkelis makkelis maahan. Este senkun kolisi niskaan. Itsellekin tuli jo säikähdys; sattuiko pahasti. Kiara kuitenkin nousi ylös ja päätin jatkaa suorittamista. Rata meni oikein mallikkaasti, ansapaikat ei tuottaneet meille mitään vaikeuksia. Kiara ei kuitenkaan ollut ihan oma innokas itsensä ja tiputti vielä yhden riman... :( Tuloksena siis 10, ihanneaika alittui kuitenkin alun sählingistä huolimatta    - 3,80. Ihan hyvä rata, varmaa suorittamista, mutta taisi jäädä kummallekin kummittelemaan mieleen alun kompurointi. Pudotus ei johtunut siitä, että olisin jättänyt Kiaran liian lähelle ekaa hyppyä, syy oli joku muu. Tuloksella irtosi kuitenkin kolmas sija, meillä oli nopein aika!!!

Mutta kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen tähän päivään. Kiarasta on vielä vaikka mihin! Moni tuli sanomaan, että meidän meno on todella rauhallisen ja varman näköistä. Yksi sanoi, että ihaillen katsoi miun rauhallista ohjaamista, voikun itse voisi olla niin rauhallinen. Aika hassua, nimittäin miulla lentää perhoset vatsassa ja pulssi hakkaa kahtasataa, eli jännitän oikeasti tosi paljon! Varokaan vaan ensi viikonloppuna Helsingissä, me tullaan hakemaan se vika nolla!! Vaviskaa :)