Lauantai-aamuna lähdettiin ajelemaan kohti Mikkeliä seitsemän aikaan. Autoon pakkautuivat miun ja Kiaran lisäksi Suvi, Ari, Rolfy ja Pimu. Kisapaikalla laitettiin pystyyn hieno leiri: kesätuolit ja koirien pinkit kevythäkit! Kyllähän ulkokisoissa pitää olla kesäfiilistä, vaikka keli ei ehkä ihan vielä koko päivää sitä olisi sallinutkaan (välillä satoi vähän vettä ja räntää....)! Kisojen suhteen oli odotukset korkealla: olin nyt todella fiksoitunut siihen, että tämän viikonlopun aikana noustaan kolmosiin, eli nollia oli saatava. Eka rata meni ihan tosi hyvin ja tuulettelin maaliin tullessa nollasta. Matkalla meidän "leiriin" sain kuitenkin kuulla, että oltiin saatu vitonen puomin alastulolta. Hitto! Mie kirosin jo radan tuomaroineen tuomariharjoittelijan alimpaan helvettiin kun olin varma että Kiara otti sen. Katottiin rata videolta ja hups heijaa, kyllähän se vähän kyseenalainen oli. Eli ihan oikea tuomio, tosin ykkösissä tämä harjoittelija antoi kyllä ihan outoja tuomioita tai sitten ei tuominnut ollenkaan esim. selkeitä hylky-paikkoja. Mutta ylituomarihan siellä on loppukädessä vastuussa ja tämä hyväksyi kaikki harjoittelija tuomiot. Seli seli ;) Vitosella päästiin kuitenkin palkinnoille kun oli kyseessä MAH:in 20v juhlakisa ja viisi parasta palkittiin. Oli kyllä hyvät palkinnot!

Tokalla radalla päätiin ottaa kontaktit tosi tarkkaan ja niin otinkin. Sillä seurauksella että puomin alastulon jälkeen huokaisin helpotuksesta ja sitten klassinen putken väärään päähän ohjaus... Jatkettiin siitä sitten maaliin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja hyvin meni. Tässä voisi puhua kyllä niin kutsutusta Hyvästä Hylystä! Kaikenlaista muutakin päivään mahtui. Mie taas vähän säädin ja onnistuin jotenkin Kiaraa kävelyttäessäni tarttumaan jalasta sellaseen verkkoon. Siinä sit olin jumissa ja Kiara vetää hurjana toiseen suuntaan. Koitin kuiskailla Aria tai Suvia apuun, mutta ei ne kuulleet. En viitsinyt huutaa apua koska radalla menevä koirakko olisi saattanut häiriintyä. Sitten aloin huhuilla vähän kovemmalla äänellä ja onneksi eräs mikkeliläinen huomasi ahdinkoni ja ryntäsi auttamaan, kiitos Kirsi! No ei mennyt aikaakaan kun oli jo auton avain hävyksissä ja sitä sitten etsittiin. Sieltähän se löytyi auton ovesta roikkumasta.... Sarjassamme tapahtuu vain minulle! Käytiin Suvin kanssa vähän kävelyllä ja löydettiin S-Market ja päätettiin hakea jotain syömistä. Jätin siis Kiaran ekaa kertaa kaupan ulkopuolelle odottamaan ja hienosti neiti malttoi odottaa. Istui häntä heiluen Rolfyn kanssa kun tultiin kaupasta!

Koutsi-Suvin blogista voi käydä lukemassa myös tästä kisapäivästä, siellä on myös ajatuksia miusta ja Kiarasta, ihan asiatekstiä. Tässä pari kuvaa Mikkelistä. Pari ratakuvaa ja kolmannessa kuvassa on Kiara tutkimassa palkintopöydän antimia, kun pitäisi olla jo menossa tokalle radalla....

1484874.jpg

1484876.jpg

1484878.jpg

Arilla ja Pimulla meni ihan ok kisat, nyt en kyllä kuolemaksenikaan muista tuloksia. Ekalla radalla keppien hinkkaamiseen meni vähän aikaa, mutta tokalla radalla vauhtia jo riittikin: hyvännäköistä menoa!!! Suvi ja Rolfy eivät kisanneet tänään ollenkaan, Suvi keräsi radan reunalla kisaintoa seuraavaan päivään. Illalla kerkesin just viedä Kiaran kotiin ja sitten pitikin lähteä ajamaan Joutsenoon kouluttamaan jatkoryhmäläisiä klo 19-21... Kyllä väsytti kun pääsin kotiin!

Sunnuntaina lähtö oli vasta klo 8, koska Imatralle on niin lyhyt matka. Tulin Suvin ja Arin pihaan vähän etuajassa että keretiin Kiaran kanssa käydä metsässä kävelemässä. Kyllä oli ihanaa. Aurinko paistoi ja linnut lauloi muuten täysin hiljaisessa metsässä. Yhtäkkiä selän takana alkoi maa jytistä ja kukas se sieltä rynnistikään: Pimu! Pimu oli saanut vainun meistä pihassa ja rynnännyt saman tien perään katsomaan että missä kaverit luuraa. Edessä oli pitkä päivä, kun kaikissa luokissa oli meidän porukasta yksi osallistuja. Tavoitteet tälle päivälle: ei enää armotonta nollajahtia, vaan tarkkaa suoritusta hyvällä fiiliksellä. Päivän aloitti Ari ja Pimu. Pimulle ei oikein sovi hallikisat, paineistuu liikaa ahtaudesta, kovasta metelistä. Eka rata meni kuitenkin aivan loistavasti alkua lukuun ottamatta. Pimu vähän varasti ja meni omiaan, mutta sen jälkeen Ari rentoutui ja loppurata meni loisto hyvin! Toka rata ei sitten enää mennytkään niin hyvin, Pimu on enemmän elementissään ulkokisoissa. Meidän eka rata alkoi puolen päivän aikaan ja Kiaraa saapui katsomaan pappa! Eka rata meni vähän sekä miulta että Kiaralta jotenkin hassusti, tuntui että jotain puuttui. Hyvä rata, mutta...? Tuloksena 10 (av -0,07) sijoitus 3. Tästä radasta jäi jotain hampaan koloon ja taistelumieli taas syttyi. Taisin todeta Arille ja Suville että jos nyt tokalla radalla ei onnistuta niin helvetti pääsee valloilleen...

Tokalle radalle tehtiin viime hetken päätös: lainasin vinkulelun Hartikaisen Jennalta, kiitos Jenna! Sillä kuumensin Kiaran juuri ennen rataan tutustumista. Otin kuitenkin paikallaan oloa villitsemisen vastapainoksi ja hyvin meni. Nyt oli se mentaliteetti että täysillä metsään tai täysillä voitoon. Kuumensin itteänikin ennen rataan tutustumista psyykkaamalla ja kävelemällä edestakaisin. Nyt lähtee. Radalle lähtiessä Kiara kävi tosi kuumana mutta malttoi odottaa lähdössä aivan hyvin. RATA OLI ELÄMÄMME PARAS RATA!!!! Aivan uskomaton fiilis sitä tehdessä ja sen jälkeen. Kiara oli aivan loistava: hurjaa vauhtia, tarkat kontaktit ja nopeat kepit. Aivan upeaa siis! Miulta meinas keuhkot revetä siinä lopussa kun ei olis enää ääntä lähtenyt mutta karjuin kuin leijona vipotkin käskyt maaliin asti. Otettiin siis nollavoitto ajalla -9,37!!! (Huom! Seuraavaksi paras aika tällä radalla löytyi makseista ja se oli -2,30).

Mutta eipä ilman draamaa selvitty tästäkään päivästä. Kiara sai sen pikkuisen lainavingun palkaksi ja yhtäkkiä huomaan että se oli kahtena noin viiden sentin mittasena kappaleena. Ja hetken kuluttua toinen puolikas olin jossain... Koitin etsiä sitä mutta en löytänyt. Nielaisiko Kiara sen? Ei siinä auttanut muu kuin lähteä meikäläisille oksennuttamaan koiraa. Siellä ei ollut muuta ruokaa kuin suolaista karjalanpaistilihaa, annettiin sitä ensin paljon ja sitten suolaa päälle. Oksennusta sai odotella noin vartin verran ja kyllä sitä tulikin iso kasa! Isoja paloja hotkittuja karjalanpaistia ja muuta, mutta ei mitää vinkulelun palan näköistäkään... Kyllähän se nyt olisi tuossa satsissa ulos tullut jos se siellä mahassa olisi ollut. Joten todettiin että on sen täytynyt tippua jostain rakosesta katsomon alle. Kiara oli ihan reppana oksentamisen jälkeen. Se saikin jäädä lepäilemään mummon ja papan hoitoon kun myö lähdettiin taas jatkamaan kisoja. Rolfyn ja Suvin ekalla radalla oli tapahtunut jotain outoa lähdössä ja hylky oli tullut. Toisella radalla meitä jännitti Arin kanssa ihan hurjasti, ei melkein meinattu uskaltaa katsoa! Rata meni aivan upeasti kepeille asti, jossa Ärrä sitten teki jotain mitä se ei koskaan aiemmin ole tehnyt: tuli ulos toiseksi viimeisestä välistä?!?! Suvi kuitenkin jatkoi korjaamatta koska rata meni niin hyvin. Samalla tavalla oisin kyllä itsekin tehnyt. Korjaamiseen olisi mennyt vaan liikaa aikaa eli mahdollisuus nollavoittoon olisi mennyt siinä (ja niitähän kolmosissa tavotellaan). Nyt jäi radasta hyvä mieli sekä koiralle että ohjaajalle, eli voisi taas puhua että Hyvä Hylky!!! :)

Tälläistä tänä viikonloppuna. Ensi viikonloppuna ollaan Lahdessa näyttelyssä ja sitten seuraava koiramainen viikonloppu vietetään Jyväskylässä agilitykisoissa 16.-18.5!