Torstaina töiden jälkeen pakattiin Arin ja Suvin pikkuinen Himmu täyteen matkatavaroita, koiria ja ihmisiä ja otettiin suunta kohti Varkautta. Tiedossa oli mukava viikonloppu koiramaisen menon parissa! Torstaina ei paljon muuta keretty kuin käydä Suvin isovanhemmilla ja ajaa Arin vanhempien luokse jossa majoituttiin. Ilta meni saunoen ja syöden. Pimu, joka edelleen kärsii naistenvaivoista, oli vähän kärttyinen ja kyräili Kiaraa koko ajan. Onneksi Kiaralla oli oma koppa mukana, sinne pääsi turvaan. Ja tietty saunaan miun ja Suvin kanssa ;)

Perjantaina herättiin siinä seitsemän aikaan koko sakki. Aamulla Suvi ja Ari kävivät allekirjoittamassa työsopparit Stora Ensolla ja mie lenkkeilin sillä aikaa Pimun ja Kiaran kanssa. Sen jälkeen Ari vetäytyi loppupäiväksi mäkiautonsa pariin. Miun ja Suvin päivä kului leipoessa ja ruokaa tehdessä. Käytiin koirien kanssa lenkillä ja nautittiin kauniista ilmasta! Illalla käytiin Suvin ja koirien kanssa vielä 50minsan juoksulenkillä, sitten saunaan ja nukkumaan puoli kymmeneltä.

Lauantai-aamu koitti ja herättiin tuossa kuuden jälkeen innolla ottamaan vastaan kisapäivää! Käytiin aamulenkillä metsässä ja testailtiin mäkiautoa pappatunalla vetäen:

Sitten lähdettiin kahdeksitoista kisapaikalle. Jännitti aivan kamalan paljon, olihan tämä meidän eka startti kakkosissa! Jalat tuntui ihan hyytelöltä ja rataan tutustuessa tuntui että henki loppuu. Ari lämmitteli Kiaraa ja Suvi antoi henkistä tukea kentän laidalta. Kun lähdön aika koitti, tuntui että jalat on ihan lyijyä ja yrjöttikin. Rata meni kuitenkin todella hyvin, kunnes tein aivan alottelija-mokan ja myöhästyin valssissa jättäen Kiaran selän taakse. Kiara sitten ryntäsi renkaan ohi eli vitonen saatiin, ihanneaika alittui kohtalaisesti. Radan jälkeen liika jännitys hävisi kun totesin, että kyllä me osataan. Toka rataantutustuminen tuntui jo paljon paremmalta. Rata meni aivan huippu hyvin ja ihan kivalla vauhdilla. Yksi rima kuitenkin jäi vähän kiikkerästi heilumaan ja putosi kun oltiin jo seuraavalla esteellä eli vitonen tältäkin radalta! Mutta olin todella tyytyväinen meidän ekaan koitokseen kakkosissa! Suvi ja Rolfy onnistui myös hyvin, toisella radalla Suvi kokeili ottaa vähän "risky little game" ja onnistui riskivedossaan todella hienosti! Vielä on aikaa neljä starttia ottaa kolme sijoitusnollaa, jotta siirryttäisiin kolmosiin Imatralla! Tavoitehan siis on, että kun myö alotettiin kisaura viime vuoden huhtikuussa Imatralla, niin siirryttäisiin tasan vuotta myöhemmin samoissa kisoissa kolmosiin :) Tässä vielä kisafiiliksiä Varkauden radoilta (huomatkaa hieno kepeille vienti!):

Sunnuntai-aamuna herättiin taas seitsemän aikaan. Eka suunnitelma oli, että oltais lähdetty Arin isän kanssa katsastamaan luolia, jos olisi Kiaralle kettua tai supia löytynyt. Yöllä oli kuitenkin satanut vettä ja reitti sinne olisi ollut ihan sohjoinen ja löllöinen, joten suunnitelma peruuntui. Suunnitelma B oli verijäljen veto. Vedetiin kaikille koirille kevään ekoiksi jäljiksi ihan lyhyen reilun 50m mittaiset jäljet. Kiara muisti heti mikä oli homman nimi ja jäljesti todella tarkasti kaadolle asti, makaukset merkkasi myös ihan ok. Selvästikin Kiara oli sitä mieltä että jokos tää nyt jo loppui, kun "pirisi" innosta kun Pimu lähti omalle jäljelleen. Mentiin sitten Kiaran kanssa vielä Pimun jälki, kun neiti oli niin innoissaan kun pääsi töihin! Tässä kuva kolmikosta (Kiara ja Rolfy varsinkin on tosi hyviä kamuja, vaikka kyllä Pimukin Kiarasta oikeesti tykkää, nyt vain pitää esittää pirttihirmua kun on "menkat"!!!):

Ajettiin suoraan Varkaudesta agilityharkkoihin. Kiara meni taas aivan sekaisin vinkulelusta ja mie sitten koitin ite olla ihan viilipytty jotta rauhoittaisin sitä. No eihän se mitään auttanut ja miulle meni hermot ihan tosi pahasti. Alko v***tuttaa ihan suunnattomasti, kun en hallitse tätä uutta, nopeaa ja räväkkää Kiaraa yhtä hyvin kuin sitä entistä supervarmaa mutta ei niin nopeaa Kiaraa. Mutta samalla pitäisi olla vaan suunnattoman tyytyväinen siitä, että löydettiin se juttu jolla saadaan Kiaraan ainakin kymmenen sekuntia nopeammaksi radalla, koska tässä on se meidän keino päästä aivan huipulle asti, sen uskon ja tiedän. Eli siis vähäksi aikaa jäähylle, sitten kuuntelemaan Arin ripitystä ja vedettiin seuraava pätkä tosi hyvin. Kun muistin olla hermostumatta ja palkkasin heti kun onnistuminen tuli. Suvi vielä valoi rohkaisin sanoja ja lopputreenit menikin aivan yyber-hyvin!!!! Siis se vauhti kepeillä, se on jotain aivan uskomatonta kun Kiara tietää että palkaksi se saa vingun (joka tosin ei enää vingu...).

Illalla käytiin äitin synttäreillä Imatralla ja sen jälkeen mentiin tokotreeneihin. Toko sujui hienosti. Otettiin paikallaan makuuta, liikkeestä seisomista ja seuraamista. Ainut joka tuotti ongelmia, oli se kun Kiara ei olisi enää jaksanut istua kököttää perusasennossa. Olihan tämä työntäyteinen päivä. Nyt neiti nukkuu tyytyväisenä saunan lauteilla (sauna tosin ei ole päällä...).