Sunnuntai-aamuna startattiin auto aamulla klo 8 ja käännettiin keula kohti Seinäjokea. Koirat lähti tietysti mukaan. Käytiin siellä ihan vain käymässä ja oltiin illalla takaisin kotona klo 21.30. Matkalla pysähdyttiin myös Jyväskylässä moikkaamassa veljeäni, hänen vaimoaan ja heidän Topi kultaistanoutajaa, joka oli vähän turhan kiinnostunut juoksuisesta Kiarasta... Elvis ensin pelkäsi riehakasta Topia, mutta kohta olisi jo roikkunut kaulakarvoissa. Löysipä Elvis Topin puruluutkin kaluttavaksi! Koirat jaksoivat autoilla erittäin hvyvin, siis myös Elvis! Oikein hyvä harrastuskoiran alku ;-) Kotona sitten kävin antamaan tapani mukaan Kiaralle pakastimestä jäistä raakapakastettua lihapullaa, mutta se lipesi otteestani ja Elvis nappasi sen. Koitin napata sen pois mutta Elvis oli luonnollisesti eri mieltä. Sitten Kiara alkoi pyöriä Elviksen ympärillä hädissään ja tajusin ettei pentu saa henkeä!!!! Se siis oli tukehtumassa siihen lihapullaan! Koitin kaivaa sitä ulos suusta, mutta rimpuilevaa pentua oli vaikea pitää yksin sylissä joten laskin sen lattialle ja aloin takoa sen selkään. Kun se kakominen loppui, alkoi seuraavaksi tuskainen kiljunta ja Elvis vaikeroi lattialla pyörien. Se oli aivan järkyttävää katseltavaa, luulin että nyt se pentu kuolee tässä miun silmien edessä... Mutta toisaalta tajusin että jos se kiljuu, ei se enää voi olla tukehtumassakaan... Seuraavaksi se alkoi kakoa ja pulautti ulos pyörestä pitkulaiseksi muotoutuneen lihapullan. Siis aivan järkyttävä tilanne. Tärisin seuraavan tunnin ajan. Huh. Mutta onneksi nyt on kaikki kunnossa. Elvis taitaa olla elämänsä kunnossa, sillä oli eilen syönyt yhden kännykänlaturin hajalle... Saas nähdä kuinka pitkäksi tuho-lista muodostuu! Kiara ei pentuna tuhonnut oikeastaan mitään muuta kuin omia lelujaan ja vessa-/talouspaperirullia!