Heräsin viime yönä puolen kolmen aikaan siihen että Elvis raapii makkarin ovella että pissalle pitäis päästä. Ylös noustessa tajusin kuitenkin että Elvis nukkuu sikeästi miun kainalossa eli ulos pyrkijä olikin Kiara?! Laskin koirat ulos ja hävin itsekin naistenhuoneessa, palasin sitten huutelemaan koiria sisään mutta missään ei ollutkaan ketään... Höh. Laitoin reinot jalkaan ja menin pihalle huhuilmaan. Elvis oli päässyt aidan raosta (josta vielä mahtuu läpi) toiselle pihalle. Se oli kuitenkin vähän epäluuloisen oloinen ja ihan sen näköinen että nyt ei ole kaikki hyvin. Tässä vaiheessa ajattelin vielä että Kiara on jossain päin pihaa ja kutsuin jo Elviksen miun luokse. Sitten kuitenkin näin että siellähän se meidän neito vilahti kaukana toisilla pihoilla!!! En todellakaan tiedä kuinka se on pihasta päässyt mutta siellä se juoksi vainun saaneena. Miullehan siinä unenpöpperössä iski hirveä hätä ja itkuhan se pääsi, nyt se jää auton alle. Sisälle herättämään Villeä, joka luuli että näen unta koska olin höpöttänyt jotain että Kiara koputtelee tassulla oveen tms... Mie ryntään edelleen pelkkä yöpuku päällä takas ulos pakkaseen, Ville sentään tajus laittaa lämmintä päälle kun lähti Elviksen kanssa Kiaraa etsimään. Elvis saikin heti hajun ja lähti rynnimään jälkien perään! Mie hyppäsin yöpukuineni ja reinot jalassa autoon, ajatuksena kierrellä niitä meidän katuja. Siellähän sitten yhdellä kadulla viipotteli tutun näköinen hahmo, taisi hämmentyä sen verran itsekin että kiltisti hyppäsi auton kyytiin. Poimittiin samalla matkalla Ville ja Elvis kyytiin, Ville sanoi Kiaran juosseen kaksi kertaa heidän ohi mutta ei ollut vainultaan pysähtynyt. Nukkumaan päästiin takaisin klo 3.30...

Aamulla pirteänä heräsin siihen että Riikka kaipaili lenkkiseuraa metsään. Lähdettiin siis aivan upeassa talvisäässä Myllymäkeen lumeen tarpomaan! Oli kyllä aivan ihanaa ja onneksi muistin ottaa kameran mukaan! Paluumatkalla alkoi kuulua jahtihaukkua ja koko isojen seurue hävisi. Kiara kävi huutauen ilmoittamassa miulle ja Riikalle että nyt on jotain jännää tekeillä ja hävisi takaisin metsään. Jatkettiin matkaa ja huomattiin aivan tuoreat hirvenjäljet... Se siitä sitten. Yllätys oli suuri kun noin 10min kuluttua palasi ensin Emma ja vähän ajan päästä Kiukku. Koirat kiinni ja Kiaraa huutelemaan. Eipä tullut ei. About 35minsaa oli neito omilla teillään ja lopulta palasi hiljaa hiipien häntä koipien välissä takaisin... Mie olin jo itku kurkussa että jotain on sattunut mutta taisi vain lumipaakut tassujen välissä vaivata. Kotona käpertyivät sohvalle nukkumaan tyytyväisen oloisena, hyvä lenkki siis! Tässä kuvia reissulta: