Tänään oli aamulla aivan upea ilma: aurinko paistoi ja maa oli kauniissa kuurassa. Koirat pääsivät revittelemään uuden tuntuiselle alustalle, kun nurmikko olikin ihan jäässä. Elvis ei ollut moksiskaan mutta meidän Kiara-neitokainen oli aluksi sitä mieltä ettei täällä voi edes liikkua enää normaalisti:

Oli aika hassun näköistä menoa! No sitten kun vauhtiin päästiin, niin alkoi askeleetkin kulkea ihan normaalisti. Koirien yhteiselo sujuu päivä päivältä paremmin. Tänään aamulla Kiara jopa päästi Elviksen aivan viereensä peiton alle nukkumaan ja pihalla istuivat kylki kyljessä! Ihan hyvinhän ne ovat koko ajan toimeen tulleet, mutta eivät ne nyt mitään sydänystäviä ole. Kyllä Kiarasta silti huomaa, että se Elviksestä pitää ja ikävöi jos Elvis on jossain muualla. Elvis alkaa olla jo iso jätkä, mutta silti se vaan saa ängettyä aidan rakosista joskus karkuun. Juoksee tosin heti takaisin kun huutaa :-) Hampaat eivät ole alkaneet irtoilla, mutta luulen että ne hetket ovat ihan käsillä koska koko ajan pitää jotain nakertaa. Korvatkin ovat toistaisesti pysyneet nätisti alhaalla ja toivottavasti pysyvät silloinkin kun hampaat alkavat vaihtua. Isäänsä sekä äitiinsä Elvis on selvästi tullut äänen käytön suhteen... Samanlainen korvia raastava haukkuääni kuin isällään ja toisaalta sellainen jännä "kurkun kurlaus"- ääni mikäli herra jotain tahtoo eli komentaa ;-) Hassu koira se on, aivan ihana!