Kylläpä on ihanaa olla lomalla! Aurinko lämmittää eikä tarvita huolehtia mitään tyhmiä työjuttuja. Me aloitettiin loma tosiaan Agirodulla ja toko-kokeella, joista kerroinkin edellisessä tekstissä. Toko-kokeen jälkeen tosiaan Kiara jäi Imatralle mummolle ja papalle hoitoon kun me lähdettiin Helsinkiin muutamaksi päiväksi. Reissuun kuului shoppailua, veneilyä merellä melko kovassa aallokossa isoisän veneellä, Linnanmäen kaikki hurjat laitteet ja piknik Suomenlinnan kallioilla:

Reissu oli oikein mukava! Kun kotiuduttiin Hesasta, mie suuntasin työkaverini Minnan kanssa Imatralle Rajavaellus tallille, jossa meitä odotti lauma ihania norjanvuonohevosia. Ohjelmassa oli parin tunnin yövaellus vuoniksilla. Miun edellisestä ratsastuskeikasta on vierähtänyt jo kymmenkuntavuotta, mutta hyvinhän ne kaikki vanhat opit muistui mieleen. Sitä kertakaikkisen upeaa fiilistä on vaikea kuvailla, mitä tunsin kun laukkailtiin pitkin metsiä ilta-auringon laskiessa ja lumoavan usvan noustessa vesistä ja pelloilta... Aaaah.

Seuraavana päivänä lähdettiin hakemaan meidän prinsessaa kotiin. Hoidossa oli mennyt ihan kivasti, mitä nyt Kiara oli mököttänyt iltaisin kun mummolassakin piti mennä häkkiin nukkumaan yöksi (Kiarahan siis nukkuu yönsä sellaisessa valtavassa suljetussa kevythäkissä). Kiitos Kiaran hoidosta!!! Tuliaisiksi ja tietysti 4-vuotissynttärilahjaksi Kiara sai mehevän luun, joka piti käydä nopeasti hautaamassa kukkapenkkiin.

Reissujen jälkeen ollaankin harkattu innokkaasti sekä agia että tokoa. Osallistuimma Tuija Kokkosen koulutukseen maanantaina 13.7, koulutus oli todella hyvä ja opin uusia uusia ohjaustekniikoita kuten jaakotuksen ja backlapin. Jaakotus osoittautui to-del-lla näppäräksi tekniikaksi ja sitä käytiinkin heti treenaamassa omalla ajalla! Samalla aloitin Kiaran kanssa keppitreenit verkkojen kanssa, tarkoituksena se että pystyisin itse irtoamaan enemmän niin eteen- kuin sivullekin. Verkot olivat Kiaran mielestä ensin oudot ja toinen törmäsi suoraan seinään mutta jo toisella pujottelulla Kiara ymmärsi jutun juonen ja voi luoja mitä vauhtia neito pujotteli!!! Aivan uskomattomalla tahdilla :-)

Tokoa ollaan myös harkattu nyt ahkeraan ja siinäkin pari uutta juttua: seuraaminen laitetaan ihan uusiksi ja uusi palkkaussysteemi. Tajusin ed. kokeen jälkeen tosiaan sen että teen harkoissa ja kokeeessa seuraamisen aivan eri tavalla, joten lähdin nyt sitten rakentamaan seuraamista uudelleen niin, että en katso alaspäin Kiaraan. Ensinhän siinä oli reaktiona taas haukkuminen + edistäminen/jättäytyminen taakse, mutta ihan muutamien askeleiden tiheydellä palkkaaminen alkaa jo tuottaa tulosta! Ja tosiaan kaikissa muissa liikkeissä olen ottanut nyt tavaksi jättää kentän laidalle namikipon johon avustaja laittaa yhden namin -> me tehdään liike -> sanallinen kehu + vapautus namikipolle. Näin Kiara toivon mukaan oppii odottamaan paremmin palkkaa kun en sitä niin paljon enää kädestä anna.

Yllyshullu Eeva-Liisa sai puhelun Riikalta, joka tiedusteli että lähdetäänkö 8.8 Pielavedelle VERI-kokeeseen eli terrierien ja luolakoirien vesiriistannoutokokeeseen. No täähän vastas että joo, tietty, vaikka ei ees oikeestaan tietänyt että mitä, ketä ja missä. Kiarahan ei osaa noutaa, eikä ole paukkuvarmakaan eikä mitään. No sehän ei tätä naista estä, vaikeudet on tehty voitettavaksi ;-) Suunnattiin siis Riikan ja Jarin kanssa vesistölle kasa sorsia ja taveja mukana. Ensin Jarin kokeneet noutajat Nemo ja Otto antoivat pienet tyylinäytteet kuinka homma hoidetaan, sitten haettiin Kiara autosta. No Kiarahan tietty syöksyy veteen ihan innolla jos sinne jotain heitetään, eli räiköi välittömästi veteen kun sinne tavi lensi. Ui vierelle ja katsoi että hyi yök, tuotahan en suuhuni ota ja ui rantaan. Kannustin kovasti ja lopulta hyvin hyvin hennosti Kiara uskalsi ottaa linnun suuhun ja ui rantaan. Hirmu kehut päälle ja Kiara ymmärsi homman juonen. Seuraavia lintuja ei arasteltu yhtään vaan todella upeasti uitiin hakemaan ja kannettiin hyvällä otteella miulle rantaan! Sitten päätetiin kokeilla haulikkoa ja sehän ei sitten onnistunutkaan ja Kiara säikähti. Ei onneksi pitkään ollut peloissaan, vaan lintujen nouto vedestä vei voiton. Eli hyvältä näyttää! Riikka veti myös linnulla jäljen maastoon, jonka Kiara taitavana jäljestäjänä suoritti oikein hyvin, mutta ei tajunnut että olisi pitänyt tuoda lintu jäljen päästä miulle. Eli koetta varten treenataan seuraavia asioita: paikallaan pysymistä rannalla vaikka veteen lentää jotain, linnun tuomista vedestä käteen, jäljen päästä löytyvän linnun tuomista käteen, ampumista. No miehän keksin heti että koska meillähän ei aseita ole, niin voidaan treenata kovien pamahduksien sietämistä kun losautellaan jossain oikein kaikuvassa paikassa mehutetroja (mie leikin Kiaran kanssa ja joku toinen polkee tetroja rikki) :-)

Kotona on myös siirrytty vähän uusiin kuvioihin, kun vihdoin ja viimein Riikan avustuksella tajusin että kyllä se tuo Kiara on se joka meidän huushollissa aika pitkälle asiat määrittelee. Eli nyt ei huomiota ole herunut muutamaan päivään kun ainoastaan silloin kun mie erikseen Kiaran kutsun luokse. Tämä on ollut aika tehokasta: Kiara ei ole enää koko ajan vinkuen vaatimassa syliin pääsyä tietokoneella eikä enää viihdy sohvalla odottamassa rapsutuksia vaan omat pedit ovat paljon parempia paikkoja ;-)

Eilen käytiin seuramme epävirallisissa agikisoissa jossa tuomarina oli Lindin Anne. Anne olikin tehnyt aikalailla kimurantin radan ja rataantutustuessa kuului aika paljon nurinaa ja purinaa ;-) Mie otin radan haasteen kannalta ja päädyin jopa koittamaan ensimmäistä kertaa ikinä radalla jaakotusta! Jaakotus onnistui ja rata oli muutenkin ihan loistava, me voitettiin Kiaran kanssa kilpailevat medit hienolla nollaradalla ja aikakin alittui -8,05 sekkaa!!!

Huomenna pakataan auto täyteen tavaraa ja suunnataan koko perhe kohti Lappia. Viikon verran ajellaan siellä majoittuen telttaan/autoon/johonkin halpaan mökkiin. Paluumatkalla jäädään Keski-Suomeen Kangasniemelle viikoksi samalle vuokramökille jossa oltiin viime kesänä. Loppuksi vielä kuva Kiarasta puollustautumassa arkkiviholliseltaan ruohonleikkurilta: