Tänään Ari veti agilitytreenit, kun Suvi keskittyi menemään Pimulla ensi viikon kisoja ajatellen. Ari oli ottanut meitä varten Salme Mujusen ykkösluokan radan vuosimallia 2002 (?). Muutenkin pidettiin treenit hyvin kisamaisesti: 5 min rataan tutustuminen, lähtölupa pillillä, rata suoritettiin vain kerran. Rata oli aika iisi, alussa vähän enemmän "pyöritystä" ja lopussa viiden hypyn loppusuora. Alku meni todella jouhevasti, kepit todella hyvin, samoin irtoaminen todella upeasti. Sitten syyllistyin pahimpaan virheeseen mitä voi tehdä: viime hetken muutos!!! ARRGH! Ei pitäisi koskaan tehdä enää mitään viime hetken muutoksia suunnitelmaan, se on nähty monta kertaa. Eli tässä tapauksessa olisi pitänyt jättää vaihtamatta puolta A-esteellä. Se aiheutti sen, että meni sitten pasmat miulta sekaisin, unohdin ohjata koiran putkeen ja siihenhän se sitten jäi pyörimään. Rytmit oli vielä putken jälkeenkin sekaisin, koska Kiara tiputti riman. Tyhmä minä! Lopussa kun jäi ylimääräistä aikaa, menin vielä tuon moka-kohdan uudelleen, alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Nappisuoritus. Niinpä niin.

Miun on ruvettava tosissaan miettimään omaa ohjaamistani enemmän. Koiraan voi nyt jo luottaa niin paljon, ettei enää tarvitse keskittyä varmisteluun. Pyöreämpiä linjoja, ei jojo-käsiä (ylös, alas, ylös, alas...), vartalon käyttö. Pienillä rintamasuunnan muutoksillakin saa jo ihmeitä aikaan!

Hih! Kuulin että Agirodussa on sellainen pariskuntakisa! Nyt vain Villeä kouluttamaan agilityohjaajaksi, mie nimittäin aion ilmoittaa meidät siihen!!! Ei se uskalla kieltäytyä, kun on se eka hääpäiväkin silloin... ;)

Tässä vielä todisteita siitä, että on täälläkin lunta ollut: