On jäänyt kirjoittelu vähemmälle. Täällä ei oikein asiat suju hyvin, eikä siksi ole huvittanut kirjoitellakaan mitään. Jotain hyvää kuitenkin: kävimme Elviksen ja Helin kanssa viime viikolla Helsingissä Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä. Sieltä kotiin viemisenä ROP (rodun paras)-titteli! Tulimme paikalle ihan viime vinkaan ja Elviksellä oli aikamoista kengurumeininkiä kehässä... Onneksi se on nätti niin hurmasi sitten komealla ulkomuodollaan. Ennen ryhmäkehää treenailtiin kävelyä ja se alkoikin sujua kiitos Helkyn vinkkien. Jämäkkä ote eikä kiirehditä siellä kehässä. RYP-kehässä kuitenkin jännitti sen verran kovaa että mie hätäilin, ei Elvikselläkään enää mielenkiinto riittänyt muuhun kuin vieruskaverien leikkiin pyytämiseen. Mutta hieno debyytti silti!

(Kuva Heli Korpinen)

Sitten niitä huonoja uutisia. Mie olen itsekin sairastellut kovasti ja olin tässä välillä sairaalassakin. Kiara on myös kipeänä... Sillä alkoi tulla muutaman päivän ajan pissan seassa verta ja vein sen TAAS eläinlääkäriin. Ell koitti ultralla katsoa että mikä mättää. Rakko oli jotenkin paksuseinäisempi tms. kuin pitäisi. Munuaisia ei nyt tällä kertaa katsottu, vaan jatketaan nyt vielä 3 viikkoa antibiottikuuria, sitten uusi ultra jota varten Kiara rauhoitetaan. Kiara jatkaa myös toistaiseksi ruokavaliota,  joka liuottaa virtsakiteitä. Huoh. No ihan kuin nämä sairastelut eivät riittäisi, niin vielä se että nämä koirat ei yksinkertaisesti tule enää toimeen keskenään. Aluksi se lähti varmasti siitä,  että Kiara kipeänä ollessaan oli niin hiton kärttyinen, mutta nyt siihen on varmasti tullut jo jotain muutakin. Nyt koirat on kolmatta viikkoa täysin erityksissä kotona, yksi katsekin saa aikaan valtavan rähinän joka alkaa Kiaran taholta, mutta johon Elvis yhtyy ihan täysin rinnoin. Todella hankala ja ahdistava tilanne kun aina saa kytätä noitten ovien kanssa. Eikä me enää Villen kanssa nähdä kotona toisiamme, koska aina toinen on toisen koiran kanssa. Lenkille ei voi lähteä yksin kotona ollessa näiden kanssa. Itse kävely onnistuu, kun kumpikin keskittyy omaan menoon, mutta lähtö- ja tulotilanteet ei onnistu. Siksi pitää olla aina molemmat kotona jos mielii lenkille. Tälläistä ei kyllä toivo yhtään kenellekään toiselle perheelle. Ensi viikolla meidän piti lähteä viettämään ihanaa perhelomaa koko porukka Vuokattiin, mutta se siitä ihanasta lomasta. Vieläkään ei tiedetä lähdetäänkö ja jos lähdetään niin millä kokoonpanolla. Molempia sinne ei kuitenkaan voi ottaa, koska ei ole mahdollisuutta eristää koiria eri tiloihin. Jos ei tän lomaviikon jälkeen tapahdu mitään muutoksia koirien yhteiseolossa parempaan suuntaan, niin sitten on pakko alkaa miettiä mitkä on vaihtoehdot, koska tilanne ei todellakaan voi enää jatkua näin. Surullista ajatella, että toisesta pitäisi luopua, mutta niin tulee käymään jos ei tilanne muutu. Karua, mutta totta.