Viikko alkoi tavalliseen tapaan arkisen aherruksen merkeissä, aamulla vähän siivoamista ja ruokailua, sitten iltavuoroon töihin. Ennen töihin lähtöä laskin koiran tavalliseen tapaan takapihan ovesta pissalle (niinkuin olin jo monta kertaa aamupäivän aikana tehnyt) ja jäin odottelemaan että pissat on ruikittu. Sitten Ville huutaakin etuovelta että Kiara juoksee etupihalla! Meillähän on etupiha aitaamatonta aluetta, aita loppuu talon etupihan puoleiselle kulmalle. No edellisen yön myrskyssä etupihan portti oli jotenkin auennut ja Kiara oli siitä sitten päässyt karkuun. Eihän tässä normaalisti olikaan mitään, Kiara on usein ollut etupihalla valvotusti vapaana, mutta nyt sattui tiellä kulkemaan juuri Kiaran inhokki-kultainennoutaja -> sinnehän se piti päästä rähisemään. Mie ryntäsin sukkasilleen ulos ja komentamaan Kiaraa pois. Sain Kiaran ihan okei pois siitä. Sitten Ville tuli Elviksen kanssa paikalle ja Kiara kävi rähisemään miun sylissä uudelleen ja tässä hötäkässä sain sormeeni pureman (jota en tässä vaiheessa vielä huomannut). No vihdoin sain koirat ja itseni sisään ja pulssi laski kahdestasadasta vähän alaspäin. Tässä vaiheessa huomasin verta valuvan käteni ja seuraavaksi totesin että varpaisiinikin oli sattunut sukkasilleen juostessa... Kipu oli aika ***vetin kova eikä varpaat liikkuneet ollenkaan. No lääkäriinhän se piti sitten lähteä. Sormen haavojen takia sain jäykkäkouristusrokotuksen (ja käsi on vieläkin järkyttävän kipeä) ja antibioottiprofylaksian. Sitten yksi venähtänyt ja yksi murtunut varvas, joille ei luonnollisesti voinut tehdä muuta kuin teipata toisiinsa. Huoh. Kolme päivää saikkua, buranaa naamaan vaan. Lenkillä ei siis juurikaan olla tällä viikolla käyty... Illalla ollaan käyty sellaisilla noin puolen tunnin pyörähdyksillä, niin että Ville on mennyt Elviksen kanssa ja mie opetin Kiaran kulkemaan polkupyörän vierellä -> pyörää mie sentään pystyn polkemaan!

Sen verran piti vielä lisätä, että Kiara on ollut kamalan kärttyinen lähiaikoina. Meillä on ollut sellainen pitkäaikainen laihdutusprojekti meneillään ja vihdoin Kiara on hoikassa kunnossa. Kiara tosin itse on aika tyytymätön tilanteeseen ja taitaa raukalla olla välillä nälkä -> siksi kärttyinen. Pitää miettiä jotain sellaista lisuketta, josta saisi mahantäytettä mutta jossa ei olisi hirveästi energiaa. Toinen kärttyisyyden tekijä on jälleen kerran valeraskaus... Tissit senkun riipottaa.

Huomenna pitäisi mennä kisaamaan Varkauteen, sieltä en pois jää vaikka mikä tulisi... SM-nollia on pakko saada kasaan, mennään sitten vaikka kipulääkkeiden voimin!!!