Oih ja voih. Kyllä oli New York kokemisen arvoinen paikka. Ois jospa vielä kerran sinne pääsis... :-) Pakko laittaa muutama kuvatodiste, että oltiin me siellä ihan niinku for real!!! Tulen vielä todennäköisesti tekemään matkasta ihan omaksi iloksi matkakertomuksen höystettynä runsailla kuvamäärillä, voin vaikka laittaa tännekin linkin kunhan saan sen paiskattua jonnekin nettiin.

No, nyt niitä kuvia sit:

Sirius Dog Run, lähellä WTC:n raunioita ja meidän hotellia. Tämä koirapuisto kantaa urhean työkoiran nimeä, koiran joka menehtyi syyskuun 11.pvä vuonna 2001 tuhoisassa kaksoistornien iskussa.

Jotkut hullut turistit parveilemassa Wall Streetillä.

Joku Camel boots woman New Yorkin katuja tallaamassa...

Näin USA:ssa. Ei siis kande hirmusti torvea painella!

Tossa muutama otos, kaikkiaan tuli räpsittyä 400 kelvollista kuvaa ja varmaan tuplaten tuo määrä tuli deletoitua matkan varrella. Eli siis suosittelemme kaupunkia, on ehdottomasti tutustumisen arvoisa kohde!

Maanantaina nähtiin Elvistä, kun hän oli Hennan kanssa käymässä Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyssä. Elvis oli ollut kehässä aika vauhdikas, eli oma hurmaava itsensä! Arvostelu muuten tosi hyvä, mutta kehäkäytäytymistä pitäisi petrata ;-) Junnuluokasta rapsahti siksi EH. Elvis oli toki innoissaan kun näki meidän, mutta kyllä siitä jo selvästi huomasi että Henna oli uusi "mamma" jonka luokse piti mennä tankkailemaan turvaa välillä. Olen niin iloinen, että Elvis löysi niin hyvän kodin :-)

Tällä viikolla on palattu kurjaan työarkeen ja ihanaan harrastusarkeen. Tiistaina oli meidän treeniryhmän harkat, jonne Minna olikin suunnitellut aikamoiset kuviot radalle. Ensimmäiset 50min treeneistä sujui hienosti. Sellasta tasaisen varmaa menoa, en viitsi nyt kisojen alla sen ihmeemmin revitellä kun on paletti niin hyvin kasassa. Sitten se vipot 10min... Tiesin, että on ehkä tyhmää lähteä räpeltämään kiireessä mitään radalle, varsinkin kun siihen asti treenit oli sujuneet hyvin. Seuraavaan ryhmään tulijoita alkoi jo kertyä paikalle ja miulla alkoi ajatus mennä sekaisin... No kiireestä ja hermostumisestahan ei hyvää seuraa, ainankaan miun kohdalla ja purinkin sitten kiukkuni aiheetta Kiaraan ja se on taas saanut aikaan kauheita katumuksen tunteita. Miksi pitää menettää hermot, vähintään kerran päivässä miulla leikkaa hihna kiinni millon mistäkin asiasta ja sitten seuraa tiukkaa tykitystä ja savu nousee korvista. On se vaikeaa tämä tälläinen elämä. Huoh.

Keskiviikkona käytiin ihan privaatisti treenaamassa koko perheen voimin. Otettiin kontaktreeniä seuraavasti: käsky puomi/keinu/a -> Kiara esteelle -> alastulolla käsky ota -> Ville huolehtinut alastulolle namin alustalle -> Kiara pysähtyy 2on2off jonka jälkeen minä, joka olen jatkanut juoksumatkaa ohi kontaktiesteen, annan käskyn vapaa ja heitän vinkulelun saalistettavaksi. Toimii erittäin hyvin. Näin ollaan saatu huomattavasti kontaktien suorittamiseen nopeutta ja varmuutta. Keppejä treenattiin eri kulmista. Ensin suljetusta kulmasta, jotka onnistuivat kaukaa lähettäen lähes keppien vastakkaisestä päästä ihan loistavasti. Avokulmaa treenattiin 45 ja 90 asteesta. Avokulma luonnollisesti vaikeampi, mutta ihan kelvollisesti sujui tämäkin treeni. Kepeillä myös vauhtia lisää siten että Ville heitti kepeiltä tulevalle Kiaralle vingun saalistettavaksi. Hyvä hyvä! Lopuksi pari radanpätkää, jotka sujui oikein hyvin :-)

Perjantaina kävin Kiaran kanssa ihan kahden kesken yövuoron jälkeen treenaamassa. Otin ensin a:ta ja keinua samalla tyylillä kuin keskiviikkonakin. Puomia en jaksanut yksin kantaa esiin. Sitten treenasin pimeään putki kulmaan kaukaa lähettämistä. Alkuun Kiaralla tuntui olevan vähän "pallo hukassa" mutta sitten taisi muistua mieleen että mikä on homman nimi ja tosi kaukaakin lähettäminen täysin pimeään kulmaan onnistui! Sitten treenattiin hyppyjen takaakiertoa, joka on aiemmin ollut meidän murheen kryyni vaan eipä ole enää. Harjoitus tekee mestarin, niin se vaan menee ;-) Suunnilleen vajaan 10metrin matkasta Kiara tiesi pitääkö hyppy kiertää takaa vai mennää suoraan yli. Itsellekin on tullut oivalluksia tämän asian opettamiseen ja nyt alkaa näyttää ihan hyvältä! Treenin jälkeen käytiin Suvin ja Rolfyn kanssa mahdollisesti vipolla yhteisellä lenkillä ennen heidän muuttoa Turkuun :-(

Huomenna suuntana Mikkeli, jonne Henna lupautui lähtemään "seuraneidiksi" jottei tarvitse yksin ajella. Kiitos! Siellä siis 2 rataa ja sunnuntaina Imatralla myöskin 2 rataa. Eli nyt siis alkaa sen puuttuvan tuplanollan metsästys! Pitäkää peukkuja :-)

Ainiin, pakko vielä lisätä: Kiarahan on aika äijämäinen tapaus... nostaa jalkaa, merkkailee aivan joka paikkaan, on vähän huumorintajuton tapaus ja silleen. Sitä moni luuleekin urokseksi. Tänään Suvin kanssa lenkillä mietitiin että varustan varmaan siksi Kiaran aina vaaleanpunaisin hihnoin, pannoin, valjain jne. että ainakin joku luulis sitä tytöksi :-) Vrt: tyttövauvalle teipataan se pinkki rusetti otsaan että ihmiset tietää sen olevan tyttö!!!