Moi kaikki! Mä oon Elvis ja muutin eilen tänne Naavatielle omaan kotiin. Aamulla kävin siellä eläinlääkäritätillä ja meitä oli siellä koko perhe! Mun sisko ja veli, äiskä ja iskä, entinen ihmisäiskä ja nykynen ihmisäiskä sekä ihmisiskä! Siellä oli semmonen kiltti eläinlääkäritäti jolla oli herkkuja ja se jutteli kivoja. Se sano että olin tosi reipas ja jäntevä, mitä se sitten tarkoittaakaan, jotain jännää kai? Sitten miulle laitettiin niskaan joku ihmeen mikrosiru, mutta se ei sattunut edes yhtään vaikka neula oli ainankin metrin pitkä ja kauheen paksu!!! Sieltä eläinlääkäristä sitten lähdinkin uuteen kotiin. Matkalla käytiin vielä eläinkaupassa ostamassa vähän ruokaa ja sain olla mukana! Autossa matkustin sen Kiara-koiran kanssa takakontissa, omissa bokseissamme. Huusin melkein koko matkan kun syötävä, mutta ajattelin kuitenkin säästää kanssamatkustajien hermoja ja lopetin huutamisen just ennenkun tultiin kotiin. Pihalla se Kiara esitti ettei huomaakkaan mua, vaikka koitin olla söpö... Ja sit se murisi ja näytti hampaita eikä halunnu päästää minuu sisälle... Tylsää. En kuitenkaan pelänny yhtään, vaan tulin silti sisälle! Ekan tunnin se Kiara murisi miulle koko ajan ja kyttäs silleen ärsyttävästi, mut en oikeen välittäny siitä vaan keskityin leikkimään leluilla. Noi uudet ihmiset ihmetteli miksi en yhtään ollut surullinen, vaikka miut vietiin pois rakkaitten luota ja tuotiin vieraaseen paikkaan missä oli vielä tommonen Kiara-hirviö... Mut mä oonkin Elvis, maailman rohkein pentu!

Sitten kävi nukuttamaan ja menin omaan petiin unille. Sillä aikaa Kiara oli käynyt monta kertaa nuuskimassa mua:

Sitten kun heräsin, niin se Kiara olikin ihan kiltti jo! Se seuras koko ajan häntä heiluen ja halus nuuskii! Ja sit se alko haukkumaan ja se ihmisäiskä sano että Kiara yrittää haastaa mua leikkiin! En kuitenkaanoikeen tajunnu.

Sitten äiskän piti lähteä töihin iltavuoroon ja jäin kotiin Kiaran ja iskän kanssa. Kävin monta kertaa ulkona pissalla ja mutta kakkasin vähän sisälle... Sitten vähän syötiin:

En jaksanu syödä kaikkea ja sitten Kiara menikin syömään loput. Äiskä oli sanonu iskälle puhelimessa että taitaa Kiara lihoa kun mä tulin taloon kun sillä on kiire syödä kaikki ruuat!

Illan mittaan Kiara kuitenkin päätti taas ettei tykkääkkään musta. Vähänkö mälsää. Se alko kytätä sen sohvaa ja muris mulle kun tulin metrinkin lähemmäs sohvaa. Äiskä ei voinu ees istua sohvalle, kun muuten mä oisin yrittäny kiivetä syliin ja Kiara hyökkää kimppuun. Sit illalla äiskä soitti sille mun entiselle ihmisäiskälle ja pyys neuvoja. Ne sopi että äiskä nostaa miut sohvalle koska Kiara ei voi omia kaikkea. Kyllä se Kiara saa komentaa minuu, äiskä sano niin, mutta nyt meni jo liian pitkälle. Äiskä nosti miut sohvalle ja iskä syötti Kiaralle nameja. Ei se tainnu oikeen tykätä siitä että pääsin sohvalle, mutta kyllä me sitten jo illalla nukuttiin melkein vierekkäin:

Yöllä nukuin kiltisti omassa boksissa jossa oli ovi auki. Olin nätisti ja hiljaa aina 20 yli viiteen asti, sitten kävin vähän kyselemässä joskos pääsis sänkyyn. Kiaralla oli heti vastaus valmiina että painu vaan takas boksiis pentu, ja miehän menin. Nukuin siellä kiltisti vielä tunnin ja sit äiskäkin jo heräs ja vei miut pissalle. Tein pissin heti kun äiskä laski alas maahan! Sisälle en oo tehny kun yhden pissin kodinhoitohuoneen matolle! Ai niin ja sen yhen kakan. Tässä vielä kuva kun nukun söpösti: