Täällä on elämä pyörinyt kakan ympärillä, aika säälittävää... Eilen oli ihan tuskaa olla iltavuoro töissä kun mietin kaikkia kauhukuvia, mitä Kiaralle on tapahtunut kun se on yksin kotona. Yöllä heräilin vähän väliä kattomaan onko se hengissä ja kävin kiertelemässä aamuyöllä että oisko se tehnyt tarpeensa sisälle. Tänä aamuna sitten soitin eläinlääkäriin, kun ei se tehnyt edes aamulla ulos. Varattiin aika iltapäiväksi. Siitä sitten pari tuntia eteenpäin ja lähdettiin koko perhe lenkille. Tämä odotettu luomus syntyi keskelle junarataa, mittaa sillä oli noin 20cm ja painoa aika paljon ;) Siinä sitä sitten tuijoteltiin onnessamme, enpä olisi uskonut että kakan näkeminen voi tehdä ihmisen noin iloiseksi :) No, me ollaankin outoja.