Viime viikon sunnuntaina eli 20.9 pidettiin LAU:n seuranmestaruuskisat. MIe lähin sinne lähes pää kainalossa, sillä flunssaa pukkasi pahasti päälle. Mutta ei auttanut, pakko oli lähteä tavoittelemaan mitalin kirkastamista viime vuodesta, jolloinhan siis jäimme uusinnan jälkeen hopealle! Tuomariksi meille oli saapunut Sanna Heinonen Kotkasta ja Sanna oli saanut aikaiseksi oikein kivan radan. Ennen meidän vuoroa käytiin Kikan kanssa ottamassa vähän lämppäesteitä hallissa ja etenkin otettiin kahteen kertaan sekä A että puomi kontaktien vahvistamiseksi. Radalle lähtiessä oli tosi hyvä ja luottavainen olo! Varmuus karisi aika pian kun huomasin ekan esteen jälkeen että miulla oli kengännauhat auki... ;-) Voi tuska miten aloittelijamaista!!! Mitä tästä opimme; tarkasta ne pirun nauhat ennen lähtöä. No tämä on nyt sitten tullut miullekin kantapään kautta opittua niinkuin Jukka Keskisalolle ikään :-) No rata saatiin kunnialla läpi vaikka hirvitti juosta ja hyvinhän se menikin: tuloksena 0 (-16,40)! Ja tuolla tuloksella me saavutettiin vihdoinkin LAU:n medien seuranmestaruus!!!! Kakkoseksi Ari ja maailman ihanin Unto-koikkeri, kolmanneksi Minna ja Justus-sheltti.

Tässä nyt hieman palkintopotrettia, kuvassa näkyy myös nyt nämä meidän uudet treenivaatteet eli miun treeniliivi (jossa rinnuksessa Eeva-Liisa ja Kiara, jos se kuvasta näy) ja Kiaralla todella mainio sporttitakki jossa lukee luonnollisesti Kiara:

Mitäpä muuta tänne. Syksy tekee kovasti tuloaan, vaikkakin on ollut ajoittain melko lämmintäkin. Kiarakin kävi testailemassa vielä tuossa meidän "kotilammella" uimavesiä ja hyvinhän siellä pystyi polskuttelemaan hetken ajan. Ravistukset ikuistettu filmille:

Sitten vähän poseerausta samaisen Ahvenlammen rannalta, tai oikeastaan laiturilta:

Kiaran "mummo ja pappa" ovat olleet nauttimassa Viron kylpylämaailman hemmotteluista ja sieltä palattuaan tulivat moikkaamaan meitä. Kiara meinasi seota ihan totaalisesti kun rakas pappa tuli; siitä juoksusta ei meinannut loppua tulla! Tässä Kiaran ja papan tyylinäyte:

Eilen oli ensimmäinen palaveri valmennusrenkaaseen liittyen. Tuija kertoi koulutusperiaatteistaan ja kävimme vähän läpi mitä meiltä odotetaan. Mie olin palaverin jälkeen intoa täynnä kuin ilmapallo; on aivan käsittämättömän upeaa että me päästiin Kiaran kanssa valmennusrenkaaseen! Menin sieltä suoraan yövuoroon ja matkalla oli pakko kurvata Prisman kautta ja ostaa jo Treeni/kisapäiväkirjaksi paksu kovakantinen kierrevihko! Sinne sitten kirjaan nyt ensi alkuun välitavoitteita ja niiden päivämääriä sekä tämän hetkisen päätavoitteen. Sinne kirjataan myös mitä treeneissä on ollut suunnitelmana, mikä onnistui, missä jäi parantamisen varaa, uudet opit/vinkit/jipot. Samoin kirjaan kisoista samaisia tietoja myöskin. Oleellisin juttu kisaamiseen liittyen on ehkä se ajattelutavan muutos, että ainoastaan arvokisoissa mennään täysiä eikä varmistella niitä kontakteja. Kaikki ns. kyläkisat on sitten treeniä varten jossa otetaan käytännössä joka ikinen kerta ne kontaktit huolella ja harkiten. Ja saa jostain syystä vitosen, niin sitten alkaa treeni loppuradan ajaksi. Harjoitteluun myös paljon uutta ajateltavaa tuli roppakaupalla. Nyt onkin miun ekana tehtävänä opettaa Kiaralle merkkaussana, joka toimii ikäänkuin naksuttimena. Eli tyyliin jos huudan radalla korkealla äänellä "JES" niin Kiara tietää että nyt teen tosi hyvin, palkka tulee kohta. Eli merkkaan sillä määrätyllä huudahdukslla oikein tehdyn asian, esim. jos kisaradalla vaikea keppikulma menee hienosti, ja Kiara tietää että palkka on tulossa kohtapuoleen. Myös kepit ja jonkin näköinen kontaktihärveli on nyt kyllä ihan must saada kotipihaan.

Valmennusrenkaan toiminta pyörähtää käytiin ensi viikosta. Treenataan omissa pienryhmissä kaksi kertaa viikossa ja Tuija käy kerran kuukaudessa katsomassa missä mennään ja antamassa evästä eteenpäin. Ai niin, tänä viikonloppuna tulee Oreniuksen Juha pitämään koulutusviikonloppua, sitä odotellessa :-)